Panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa

Talvisodassa panssarintorjunta oli rohkeiden miesten varassa. Panssarintorjunta-aseita oli vähän ja tärkeimmäksi välineeksi muodostui koivuhalko ja Molotovin coktail -polttopullo. Tällöin piti mennä vaunun viereen ja pysäyttää se asettamalla halko telojen väliin sekä heittämällä polttopullo moottorin ilmanottoaukon päälle, jolloin vaunu syttyi tuleen. Myös kasapanosta käytettiin lähietäisyydeltä. 20 mm panssarintorjuntakivääri olisi ollut tehokas venäläisiä T-26 ja BT-7 vaunuja vastaan, mutta niitä oli valmiina vasta pari kappaletta.

 

37 mm panssarintorjuntatykit museon kokoelmista. Alkuperäinen malli Bofors, toinen tykeistä lisenssillä valmistettu Tampellan malli.
 
Jatkosotaan lähdettiin huomattavasti paremmin varustettuina. Välirauhan aika oli käytetty tehokkaasti hankkimalla kotimaisia panssarintorjuntakivääreitä eli ”norsupyssyjä” sekä 37 mm panssarintorjuntatykkejä, joita valmistettiin Boforsin lisenssillä Tampellan tehtailla. Lisäksi oli sotasaaliina saatuja 45 mm panssarintorjuntatykkejä. ”Norsupyssyjä” käytettiin tehokkaasti kesällä 1941, kun edettiin menetetyille alueille. Niillä tuhottiin konekivääri- ja tykkipesäkkeitä tarkalla tulella. Se oli myös tehokas ase panssarintorjuntaan T 26 ja BT 7 vaunuja vastaan, mutta T 34 oli jo liian kova vastus.

 

45 mm panssarintorjuntatykki museon kokoelmista. Venäläinen sotasaalis. Kuva museon kokoelmista
 
Kehitys panssarien koon ja läpäisykykyyn vaadittavien panssarintorjunta-aseiden tehokkuudessa oli sodan aikana huomattava. Kesällä 1944 oli käytössä panssarikauhuja ja -nyrkkejä, joita saatiin saksalaisena aseapuna. Myös 75 mm panssarintorjuntatykki oli tehokas. Saksasta saadut rynnäkkötykit (75 mm) olivat taitavien suomalaisten käsissä tehokkaita. Panssarimiinojen osuutta ei myöskään sovi unohtaa vaunujen liikkeen pysäyttäjinä.

 

Sodan ankarimmat torjuntataistelut käytiin Kuuterselän sekä Tali-Ihantalan alueilla. Siellä suomalaisen panssarintorjujan taito yhdessä tehokkaan tykistön torjuntatulen sekä saksalaisten syöksypommittajien tarkkuuden kanssa pysäytti Stalinin valiodivisioonat. Useiden hyökkäysyritysten ja runsaiden tappioiden jälkeen vastustajan oli luovutettava ja todettava, ettei Suomea tälläkään kertaa pystytä nujertamaan. Jäljelle jääneet joukot osallistuivat sitten kilpajuoksuun Berliiniin.

 

Katsauksen on laatinut:

museonhoitaja

Ilpo Nurmi