Eversti Ilkka Puukan puhe 16.6.2010

Säkylän Talvi- ja Jatkosotamuseossa pidetyn ”Välirauha”-näyttelyn avaussanat 16.6.2010

Ilkka Puukka

Valtiotieteiden tohtori, puolustusasiainneuvos, eversti evp.

 

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät kuulijat

Välirauhan aika on enemmänkin sanonta kuin historiallinen fakta. Eräät maamme silloiset poliitikot alkoivat kutsua talvisodan jälkeistä aikaa (13.3.1940-25.6.1941) ”välirauhaksi”, jollaiseksi se sitten kansan suussa muodostuikin. Tuona aikana maamme poliittisen johdon oli kyettävä toimimaan paineen alaisena monimutkaisessa ja runsaita uhkakuvia sisältävässä maailmantilanteessa. Kansalaiset puolestaan kokivat välirauhan ajan ennen kaikkea elintarvikkeiden niukkuutena, säännöstelynä sekä pelkona omasta tulevaisuudestaan. Olen itse sen ikäinen, että takana on kaksi evakkomatkaa, välirauhan aikana olin 2-3-vuotias. Muistikuvia tuon ikäisellä ei vielä paljon voi olla. Yksi sellainen on kuitenkin syöpynyt mieleeni. Välirauhan aikana asuimme yhteensä neljässä evakkokodissa Ilmajoella ja Kauhajoella. Viimeksi mainitulla paikkakunnalla asuimme jonkin aikaa liikennöitsijä Keto-Seppälän kuljettajille varatussa talossa. Pihalla sijaitsi suuri autotalli, jossa kerran käydessäni ihmettelin miksi niin monesta linja-autosta oli viety renkaat. Niitä ilmeisesti tarvittiin jossain muualla.

Välirauhan aikana sota jatkui muualla Euroopassa. Saksa valtasi huhtikuussa vuonna 1940 Tanskan ja Norjan sekä hyökkäsi saman vuoden kesällä Ranskaan ja Hollantiin. Baltin maat julistautuivat heinäkuussa (21.7.1940) neuvostotasavalloiksi. Kaavailtu puolustusliittosuunnitelma Ruotsin kanssa sai jyrkän vastaanoton Neuvostoliiton taholta. Molotov piti Pohjolan puolustusliittoa Neuvostoliittoa vastaan kohdistettuna toimenpiteenä. Leimaa-antavaa tuolle ajanjaksolle olikin Neuvostoliiton harjoittama rauhansopimuksen tulkinta, sekaantuminen Suomen sisäisiin asioihin, Neuvostoliiton suorittamat provokatiiviset teot sekä Suomen ja Saksan välisten suhteiden kehittyminen. Neuvostoliitto ilmoitti keitä henkilöitä se ei hyväksynyt Suomen hallitukseen ja presidentiksi. Rauhansopimukseen liittyen vaatimuksena oli, että luovutetulla alueella oli kaiken oltava käyttökelpoisessa kunnossa. Suomalaisten kannalta kiusalliseksi välikohtaukseksi muodostui tilanne, kun venäläiset koneet ampuivat alas Tallinnasta nousseen suomalaisen matkustajakone Kalevan Harmajan edustalla 14.6.1940 ja sukellusvene kaappasi sen mukana kuljettaman kuriiripostin. Suomi ei uskaltanut esittää vastalausetta korvauksista puhumattakaan. Suomen oli myös annettava venäläisille lupa kauttakulkuliikenteeseen Hankoon. Koska suomalaisille oli elintärkeää saada aseita ja viljaa niin saksalaisille myönnetyllä kauttakulkusopimuksella oli mitä ilmeisimmin myönteinen vaikutus tähän apuun. Suomi tavallaan ”osti turvallisuutta” ja maksoi siitä ”poliittisen hinnan”. Sotilaiden kauttakulkusopimus saksalaisten kanssa ei sinänsä ollut mitenkään ainutlaatuista, myös ruotsalaiset myönsivät kauttakulkusopimuksen saksalaisille joukoille.

Suomalaiset eivät vähentäneet asevoimiaan kertarysäyksellä vaan vähitellen. Talvisodan päättyessä aseissa oli noin 365 000 miestä, kesällä 1940 vielä 200 000 miestä sekä vuoden lopulla noin 110 000 miestä. Uusi asevelvollisuuslaki tuli voimaan 24.1.1940, sen mukaan asepalveluksen pituus nousi yhdestä vuodesta kahdeksi vuodeksi. Uusi raja pakotti arvioimaan myös linnoittamistarpeet uudelleen. Siksi niin sanotun Salpalinjan rakentaminen itärajan suojaksi aloitettiin lähes välittömästi talvisodan jälkeen. Suomenlahdesta Saimaaseen se oli yhtenäinen linnoituslinja ja kauempanakin itärajalla sulki tärkeät kannakset ja tiet. Suurimmillaan noin 30 000 miestä oli linnoitustöissä.

Ensimmäiset kauttakulkusopimuksen mukaiset saksalaiset joukot saapuivat Vaasaan 22.9..1940 ja ensimmäinen aselasti Saksasta tuli Inga-nimisessä suomalaisessa laivassa samaan paikkaan 2.10.1940. Aseita virtasi Suomeen Saksasta vuosien 1940 ja 1941 aikana runsain määrin. Esimerkiksi tykistön määrällistä kasvua osoittaa talvisodan aikaisen määrän lisääntyminen 1030 putkesta 1827 putkeen sekä panssarintorjunta-aseiden (216:sta 941:een) ja ilmatorjunta-aseistuksen (261:stä 761:een) olennainen lisäys. Perustettavien divisioonien tulivoimaa lisättiin huomattavasti. Varsinaiset Suomeen sijoittuvat ensimmäiset saksalaiset taistelujoukot saapuivat Vaasaan ja Kaskisiin 8.6.1941. Mannerheim alisti 15.6.1941 Pohjois-Suomessa olevat suomalaiset joukot saksalaisille…

Talvisodan jälkeen edessä oli 430 000 evakon sijoittaminen uusille asumuksilleen. Jo siirtoväen tilapäinen asuttaminen, mukana tuotujen kotieläimien sijoittaminen karjasuojiin ja rehujen varaaminen eläimille sekä monet muuta ratkaisuja vaativat asiat oli hoidettava. Pika-asutuslain perusteella ehdittiin muodostaa yhteensä 8000 tilaa ja vajaalle puolelle näistä ottaa asukkaat ennen jatkosodan syttymistä. Menetettyjen alueiden mukana viljelypinta-ala pieneni noin 11 prosentilla. Sen seurauksena satomäärät ja maidon tuotanto laskivat noin kolmanneksella. Maataloustuotannon heikkeneminen ja tuonnin supistuminen pakottivat säännöstelyyn. Esimerkiksi sokerin hinta kaksinkertaistui. Autoissa käytettiin puukaasuttimia ja järjestettiin valtakunnalliset mottitalkoot. Vähäinen ongelma ei ollut myöskään nestemäisten polttoaineiden heikko tilanne. Teollisuustuotantoon vaikutti heikentävästi se, että Karjalan luovutetulla alueella olleet noin 450 teollisuuslaitosta oli menetetty. Saksan kannalta elintärkeitä tuotteita nikkeliä ja kuparia, mutta myös puutavaraa ja paperituotteita taas löytyi Suomesta. Noin 60 % Petsamon nikkelituotannosta menikin Saksaan.

Neuvostoliitto yritti kaventaa Suomen elintilaa välirauhan aikana tavoitteenaan jättää Suomi yksin mahdollisessa edessä olevassa sodassa. Siitä huolimatta Suomen strateginen tilanne ei kuitenkaan ollut keväällä 1941 enää sama kuin aikaisemmin. Tämän osoittaa myös Englannin Helsinkiin sijoitettu sotilasasiamies everstiluutnantti Magill raportissaan Lontooseen 15.5.1941 toteamalla, että vaikka sota puhkeaisi iltapäivällä, kolmasosa Suomen sotavoimista oli heti käytettävissä. Se oli varsin vahvasti sanottu.

Meidän on syytä osoittaa lämpimät kiitokset Säkylän Talvi- ja Jatkosotamuseolle ”Välirauha”-näyttelyn järjestämisestä, se on erinomainen osoitus maanpuolustuksen perinteiden vaalimisesta. Kiitos.