Pertti Perttulin haastattelu (13.6.2007)

SÄKYLÄN TALVI- JA JATKOSOTAMUSEO
Haastateltava: res. majuri, agronomi Pentti Perttuli (s.1916)
Haastattelijat: Joonas Heinilä ja Ilpo Nurmi

Rukajärven tie –elokuvan tarina elokuvan esikuvan kertomana

Jatkosodassa Rukajärven suunnan rintamalla heinäkuun alussa 1941 eversti Erkki Raappanan johtaman XIV divisioonan toiminta-alueella itärajan takana. Alue käsitti Pielisjärven ja Kuhmon korkeudella rajan yli itään Rukajärven radalle saakka leveydeltään 250 kilometriä; syvyydeltään 200 kilometriä.  Toimi koko jatkosodan päättymiseen (4.9.1944) saakka.

XIV divisioonan ensimmäiset joukot ylittivät rajan edeten noin 70-80 kilometriä. Ensimmäinen asutuskeskus, Repolan kylä, oli jo tuolloin vallattu. Ensimmäisenä paikalle saapui Kiuruveden miehistä koottu kevyt osasto 2 luutnantti Pallasvirran johtamasta 2.komppaniasta. Kärkijoukkue saapuu ensimmäisenä Repolaan 8.7.1941 ottaen Repolan haltuun. Repola oli tuolloin poltettu vihollisen toimesta. Savua oli ilmassa, yöt valoisia; säätila heinäkuisen helteistä. Kevyt osasto 2 Pallasvirran komppaniasta jatkaa pohjoiseen. Pohjoisen kautta kulki päätie: Rukajärven tie, joka oli keskeinen reitti itään. Repola Lieksajärven rannalle oli hallussa. Divisioonan ja rykmentin johdolle oli tärkeää varmistaa Lieksajärven itäpää. Luutnantti Pentti Perttuli saa Repolassa käskyn. Hänen joukkueen yhteyteen alistetaan Pallasvirran komppaniasta Aake Haurun 3.joukkue. Perttuli saa tehtäväksi ajaa etelään maantietä. Retki alkaa 8.7.1941, josta myös Rukajärven tie elokuvan kuvaama retki alkaa.

Kansa taisteli lehdessä no.7/1985 oleva juttu osasto Perttulista, josta kirjailija Antti Tuuri sai ensimmäisen inspiraationsa kirjan kirjoittamiseen. Vuonna 1986 elettiin perinteiden aikaa. Raappanan divisioonan miehet kokoontuivat noihin aikoihin joka toinen vuosi. Kokoontumisessa herää ajatus, että miesten toiminnasta tulee saada aikaan historiikki. Nurmeksessa pidetyssä kokouksessa perustetaan veteraanitoimikunta historiikin kirjoittamista varten. Työryhmän jäsenet olivat professori, yliluutnantti Toimi Lukkarinen Helsingistä, diplomi-insinööri, yliluutnantti Toivo Rissanen sekä agronomi, majuri Pentti Perttuli Säkylästä. Kokous päätti kutsua mukaan eversti Erkki Koiviston ja kenraali Erkki Setälän Turusta. Kaikki Rukajärvellä palvelleita sotiemme veteraaneja. Helsingissä pidetyssä ensimmäisessä historiikkityöryhmän kokouksessa ensimmäiseksi nousi kysymys historiikin kirjoittajasta; kuka pyydettäisiin tehtävään? Kaikki alkoivat pohtia ehdokkaita. Kokouksessa päätettiin, että upseerit antavat asiantuntemuksensa sotahistoriallisesta puolesta. Seuraava työryhmän kokous pidettiin Helsingissä, Stockmannin kahvilassa. Perttuli oli tutustunut eri kirjoittajien tyyliin käymällä läpi sotakirjallisuutta. Yksi perusedellytyksistä kirjailijalle oli, että tämän oli tunnettava sekä erämaasodan sotatoimialue ja Rukajärvellä palvelleiden miesten kotiseudut. Pääosa miehistä oli Kainuusta, Pohjois-Karjalasta sekä Ylä-Savosta. Historiikkia tekevän kirjoittajan ehtona oli myös, että tämän oli pystyttävä huomiomaan kaikki erämaasodan erikoisuudet. Perttuli luki sattumalta Antti Tuurin Talvisota –kirjaa, josta huomasi, että Antti Tuurihan sopisi täydellisesti historiikin kirjoittajaksi. Tuurin tyyli oli tuttu myös muille työryhmän jäsenille ja toisessa kokouksessa he päätyvätkin yksimielisesti kysymään häntä kirjoittamaan historiikkia. Toivo Rissanen tunsi Tuurin ja otti tähän yhteyttä Stockmannin kahvilan eteisen puhelimesta. Puolen tunnin kuluttua Tuuri saapui paikalle Meritullinkadulla sijainneesta työhuoneestaan. Keskusteluiden jälkeen Antti Tuuri ilmaisi kiinnostuksensa, mutta pyysi saada mietintäaikaa. Samaan aikaan oli työn alla Pekka Parikan Talvisota –elokuva.

Seuraavan kokouksen yhteydessä Antti Tuuri ilmoitti suostuvansa kirjoittamaan historiikin. Kirjan kirjoittamisesta tehtiin sopimus ja varsin pian pidettiin professori Lukkarisen luona Munkkiniemessä virallinen kokous asian tiimoilta. Tuuri sanoi ottavansa vastaan tehtävän. Hän asetti muutaman ehdon. Tuuri edellytti käyttöönsä hankittavan vähintään 200 veteraanin muistelmat. Muistitiedon keräämisen tueksi Tuuri ilmoitti tekevänsä kysymyssarjan, johon Tuuri toivoi kertojien vastaavan. Historiikkityöryhmä sitoutui keräämään muistitiedon. Jonkun ajan kuluttua kokouksesta Tuuri toimitti työryhmälle kysymyssarjan, jota käsitti työryhmän täydennysten jälkeen noin 90 kysymystä. Kysely aloitettiin aseveljiltä, joiden osoitteisto oli tiedossa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet valmiita vastaamaan kyselyyn ja alkuun saatiinkin vain noin 50 vastausta. Työryhmä alkoi kiertää keräämässä tietoa veteraanien asuinseuduilta. Noin puolet miehistä asui divisioonan perustamisalueella; loput eteläisessä Suomessa. Tuuri antoi haastatteluiden keruuseen aikaa kaksi vuotta. Työryhmällä kesti tehtävässä kaikkiaan neljä vuotta lisätiedon vähitellen tippuessa. Laajan materiaalin pohjalta Tuuri kirjoitti kolmiosaisen Rukajärvi-sarjan. Kirjoitustyön ohessa Tuurilla heräsi ajatus elokuvasta ja hän ottikin yhteyttä Pekka Parikkaan. Elokuvan nimi Rukajärven tie oli jo tässä vaiheessa syntynyt Tuurin mielessä. Antti Tuuri ja Pekka Parikka kävivät läpi laajan valokuva-arkiston Pentti Perttulin luona. Pekka Parikka kuitenkin sairastui vakavasti ja menehtyi sairauteensa. Tuuri otti yhteyttä nuoriin tuottajiin Marko Röhriin ja Ilkka Matilaan. Olli Saarela pyydettiin ohjaajaksi. He kävivät jälleen Säkylässä Perttulin luona – Saarela kahteen otteeseen silloisen vaimonsa Anun, joka toimi elokuvan puvustajana, kanssa.

Antti Tuurin kirjat ilmestyivät yhden kirjan vuosivauhtia. Elokuvan teko aloitettiin samalla, kun Tuuri haastatteli Perttulia. Haastatteluiden pohjalta syntyi kirja Elämä isänmaalle – Tiedusteluretki Lieksajärvelle heinäkuussa 1941. Perttuli piti kirjan nimeä turhan juhlavana; tästä syystä tarkentava alaotsikko, koska nimi sovittiin koskevaksi koko Kiuruveden partiota. Kirja ilmestyi elokuvan kanssa rinnakkain. Antti Tuuri ja Olli Saarela käsikirjoittivat Rukajärven tie –elokuvan yhdessä Helsingissä. Työ kesti noin puoli vuotta.

Tuottajat, ohjaaja sekä käsikirjoittaja Tuuri antoivat tiedonantoja julkisuuteen, joissa ilmoittivat elokuvan olevan fiktiivinen, mutta tositapahtumiin pohjautuva. Elokuvan tekijät pidättivät oikeuden täydentää harkintansa mukaan tapahtumia. Elokuva kertoo jatkosodan aikana tehdystä pyöräretkestä rintamalla ja sitä täydennettiin sodanaikaisilla samalla rintamalla tapahtuneilla tapahtumilla. Myös rakkauskohtaus on dramatisoitu yleisöä varten.

Rukajärven tie on hyvin suosittu elokuva. Teattereissa se keräsi 430 000 katsojaa. Rukajärven tie keräsi kaikkiaan 7 Jussi-patsasta: paras elokuva, paras ohjaus: Olli Saarela, paras kuvaus: Kjell Lagerroos, paras leikkaus: Jussi Nykänen, paras musiikki: Tuomas Kantelinen, paras äänisuunnittelu: Peter Nordström sekä paras lavastus: Pertti Hilkamo.

Perttuli kehuu elokuvan ohjaajaa työstä mainiten kuinka ”tyypit kuvattu mahdottoman hyvin”. Kuvaus on myös Perttulin mieleen. Hän kehuu Kjell Lagerroosin luonnon- ja ihmisten kuvausta. Kohtaus, joka on jäänyt erityisesti Perttulin mieleen, on se, jossa ”soturi menee rakennukseen sisälle; miina räjähtää, tämä kuolee taloon. He menettävät kaverin; seuraa hautajaishetki”. Erityisen hieno on Perttulin mielestä kohta, jossa ollaan pirtissä muistoaterialla kameran kuvatessa jokaista miestä kerrallaan. Hiljaisuus on hyvin vangittu kankaalle. Miesten kasvot vaikuttavat Perttulin mieltä. Yksi mies alkaa laulaa kauniilla lauluäänellä. Erinomaisen koskettava on myös erämaakohtaus, kun italialainen oopperalaulu raikaa taustalla. Tämä sopii Perttulin mielestä hyvin kohtaukseen.

Ainoa, mikä Perttulia elokuvassa häiritsee, on kiroilu ja huuto, joka ei sovi Perttulin korviin, vaan hän pitää kiroilua vastenmielisenä. Perttuli kertoo, kuinka kuoleman kohdatessa miehet ottivat  hiljaisuuden vallitessa rintamalla lakin päästä vainajaa kannettaessa. Myöskään tunnustelijoiden työ ei ole Perttulin mielestä riittävästi esillä elokuvassa. Tunnustelijat etenivät etenevän joukon kärkenä. Kärkijoukkueen edellä oli kärkiryhmä 100 metrin päässä, tämän edellä tunnustelijapari, joilla varustuksena olivat kiväärit. Tunnustelijat olivat henkensä kaupalla liikkeellä erämaassa tilanteissa, joissa käytössä olevissa kartoissa oli lähinnä tiedossa kaupunkien sijainti. Perttuli kertoo tilanteesta, jossa tunnustelijoina olivat 43-vuotias Juho Kärkkäinen ja 19-vuotias Yrjö Saastamoinen. Kärkkäinen haavoittui kahdeksasta luodista jalkoihin pudoten 2 metriä sillalta alas alla virtaavaan puroon. Sillan alla Kärkkäinen tarkkaili vihollisen ääniä ja alkoi vähitellen ryömiä. Ryömimällä nousee tien pintaan, huomaa ojan. Samalla Kärkkäinen tajuaa, ettei hänellä ole kivääriä. Kärkkäinen palasi ryömien purolle, löysi aseensa, palasi ylös, ryömi ojaa pitkin ojan päätepisteeseen. Kärkkäinen huomasi, että toisella puolella on toinen oja. Hän ylitti tien kierien ja jatkoi etenemistä ryömien toista ojaa pitkin. Tunnustelijoiden toimille Perttuli toivoo tällä kertomuksella erityisen huomion.

Perttuli kertoo vielä haastattelun lopuksi, kuinka neuvostosotilaat yllättyivät suomalaisista pyöräilevistä sotilaista. Osa neuvostosotilaista suorastaan säikähti näitä ”velosipedeillä” liikkuneita kummajaisia, jotka yllättivät heidät vastaanottoasemallaan. Rukajärven tie –elokuvan vaikuttavuudesta Perttuli muistaa tilanteen kutsuvieraiden ensi-iltanäytännöstä, kun elokuvan päätyttyä salissa vallitsi täysi hiljaisuus. Tämä on jäänyt pysyvästi Perttulin muistoihin.