Museon sisäänkäynnin vieressä vahtia pitää englantilais-amerikkalainen 75 mm:n kanuuna, jollaisia Yhdysvallat käytti liityttyään vuonna 1917 ensimmäiseen maailmansotaan. Talvi- ja jatkosodan mittavimman tykistöhankinnan suoritti kenraaliluutnantti Vilho Nenosen johtama valtuuskunta, joka hankki Suomelle muiden muassa kuvassa nähtäviä kanuunoita, jotka kunnostettiin ja muokattiin suomalaista koulutusta ja käyttötarvetta vastaaviksi. Rintamalle kanuunat ehtivät pääosin jatko-sodassa.
Museon kiinteistä rakennelmista lottakanttiini, johon on koottu kiinteän kanttiinin monipuolinen tarjonta, toimii ensikosketuksena Lotta Svärd -järjestön toimintaan ja samalla naisten panokseen vaikeina aikoina. Lottanurkkauksessa on esillä aito lottapuku (kuvassa vasemmalla) sekä monipuolinen kokoelma lottien esineistöä.
Toinen kiinteistä rakennelmista, korsu, vie vieraat rintaman, usein vaikeisiinkin, olosuhteisiin. Vasemmalla makaa haavoittunut sotilas, jota hoitaa oikealla puolella nähtävä lääkintämies.
Hevoset muodostivat tärkeän osan Suomen armeijan toiminnasta sotien aikana. Erityisesti kuljetuksessa hevosilla oli suuri vastuu kannettavanaan. Kuvassa vasemmalla kenttäahjo työkaluineen, etualalla lisää kengityssepän työvälineitä. Satuloita on kahta mallia. Takana kuormahevosen satula, edessä ruskea nahkainen miehistön satula. Seinällä kummittelee hevosen lumipuvun pääosa.
Museossa on esillä myös kappale Suomen historian mittavinta rakennustyömaata, Salpalinjaa. Suomen Salpa eli Salpalinja rakennettiin vuosina 1940-41 ja 1944. Kaiken kaikkiaan 1200 kilometrin mittainen itärajan puolustukseen rakennettu linja muodosti henkisesti tärkeän selkärangan erityisesti kesän 1944 torjuntataisteluille. Kuvassa korsutykki, joita oli panssarintorjuntakorsuissa.
Palana paikallista historiaa museossa on pienoiskoossa esillä Säkylän lentotukikohta, joka perustettiin talvisodan loppupuoliskolla tammikuussa 1940 Pyhäjärven jäälle. Lentolaivue 28 toimi aktiivisesti sodan loppupäivään, 13.3.1940, asti.