Veteraanikertomus: Martti Helander. Kirjakieleksi kääntänyt: Emma Nurmi heinäkuussa 2011.
VALINNAN MAHDOLLISUUS
Kasarmilla pidettiin pieni kokous, jossa kerrottiin harjoitusten menneen erittäin hyvin tällä joukolla, eikä menisi aikaakaan kun siirto Itä-Karjalaan alkaisi. Monet olivatkin kyllästyneitä jatkuviin kertausharjoituksiin. Nyt olisi tarjolla hieman vaihtelua toimintaan ja myös maisemiin. Paljoa heille ei ollut kerrottu Itä-Karjalasta: Tiesimme vain, että suuria virtoja ja jokia riittää. Maasto on hyvin metsäistä, jopa tiheää, ja kaikkia puulajeja mitä Suomessakin. Tiet ovat todella huonoja, monet niistä venäläisten perääntymisen aikana tuhoamia. Riistaa on metsissä, mutta niiden olisi annettava olla rauhassa – metsästysvaisto oli suunnattava vihollisiin. Niihin ei tarvitsisi anoa lupaa.
Ennen lähtöä kaikkien piti kerätä tavaransa kokoon ja paketoida ne kunnolla. Ne kerättäisiin ja niihin oli laitettava osoite vaikka liimalla, jotta kotiväki osaisi noutaa ne postista. Kuljetus oli ilmainen.
Jos jollakin on toivomuksia tutustua muihinkin aselajeihin, niin pitäisi ottaa yhteyttä vääpeliin. Käteni nousi ylös hyvin nopeasti, sillä nyt saattoi piillä mahdollisuus päästä irti vanhanaikaisesta konekivääristä, jota on niin harmittavaista kuljettaa mukanaan.
Ruokailun jälkeen ruokasaliin jäi kymmenkunta alokasta, jotka halusivat vaihtaa aselajia. Vuorollani kerroin, mitä olin puuhannut nuorempana ja uskoin, että minusta olisi paljon enemmän hyötyä niissä tehtävissä, joita olin jo lapsuudestani asti harrastanut. Vastaukset annettiin vääpelille, joka käski meidän pysyä kasarmilla. Meidät kutsuttaisiin aamiaisen jälkeen tarkempaan neuvotteluun, jossa asiantuntijat tekisivät päätöksensä siitä, voitaisiinko toivomuksemme toteuttaa.
Yön nukuin hieman levottomasti. Yrittää ainakin kannattaisi: Kunpa asiantuntijat eivät vaatisi mahdottomia ja selviäisin.
Vuorollani sain kutsun kuultavaksi. Ensin henkilötiedot. Jännitin koulunkäynnin arvosanojani – muistin vain, että käytös oli hyvä. Piti kertoa, kuinka monta ammattia olin kokeillut ja miksi vaihtanut. Ammatit oli helppo luetella. Nuorena poikana olin ollut kesäisin puutarhassa hanttimiehenä ja Turun torilla myyjän apuna. Mukavaa puuhaa ihmisten kanssa. Olin jäsenenä NMK:ssa nuorisoleirillä useana vuotena. Talvet kokouksissa oppimassa hyviä tapoja ja käytännön elämää.
Seuraavana aamuna menimme kuulemaan vuorollamme, millaisen käsityksen herrat olivat saaneet meistä. He pitivät vielä tärkeänä erästä tutkimusta: Joka siitä selviäisi, pääsisi varmasti jatkoon. Tulokset kuulisimme tunnin kuluttua. Jännitys nousi kattoon – kukahan saa toiveensa toteutetuksi? Minun vuoronumeroni oli neljä.
Tenttaajat olivat samat kuin eilenkin. Minut vietiin seinällä riippuvat suuren kartan eteen, sitten käskettiin näyttämään nopeampi tie paikasta 1 paikkaan 2. Ei se kovin vaikealta tuntunut, sillä nuorten miesten yhdistyksessä oli käytössä melkein samanlainen kartta, mutta vain pienempi. Tunsin sen melko hyvin, ja sen tuntemista pidettiin hyvin tärkeänä. Tällaista karttaa nimitettiin topografikartaksi.
Osoitin karttakepillä tien, joka minusta johtaisi nopeimmin perille. Kysymys kuului: Miksi juuri tuo tie, eikä suorin? Olin nimittäin katsonut toisen tien. Suorimmalla tiellä olisin pakotettu kiipeämään melko korkean kukkulan yli ja kulkemaan läpi tuuhean metsän. Se olisi ollut ajanhukkaa. Halusin siis kulkea huomattavasti nopeamman tien ja se on usein hyvinkin tärkeää tositilanteessa. Kun kaikki olivat ratkaisseet pulman, palasimme kasarmille. Ne, jotka tulisivat hyväksytyiksi jatkokoulutukseen, tulisivat kokemaan toisenlaisen ja vaativamman työn.
Iltapäivällä komppanian äiti kutsui puhutteluun. Pelkäsin, etteivät tietoni ja taitoni olleet riittäviä, mutta kun astuin huoneeseen, mies ojensi kätensä ja onnitteli: ”Sinä selvisit parhaiten. Onnittelen sinua koko sydämestäni. Komppania lähtee parin viikon päästä kohti Itä-Karjalaa, mutta sinut lähetetään Tuusulantien varrella olevaan tyttöjen keskikouluun, joka on nyt armeijan käytössä. Siellä teitä lyhyessä ajassa koulutetaan hallitsemaan tärkeää ja vaativaa tehtävää. Paikka on melko lähellä Järvenpäätä, jossa vannoitte sotilasvalanne. Vihaamastasi kuularuiskusta et pääse eroon.”