Ennen itsenäistymistä ympäri Suomea perustettiin palokuntia väestön ja omaisuuden suojelemiseksi. Myöhemmin näistä palokunnista muodostettiin suojeluskuntia, jotka puolestaan muodostivat koko maan kattavan suojeluskuntajärjestön. Se sai virallisen aseman asetuksella 14.02.1919 ja lailla 22.12.1927. Tämän järjestön nuorisojärjestöä kutsuttiin Sotilaspojiksi. Jatkosodan lopussa vuonna 1944 sotilaspoikia oli noin 72.000.
Miesten perustettua suojeluskunnat naiset ryhtyivät muonittamaan ja hoitamaan näitä sekä auttamaan toiminnassa sekä maanpuolustusharjoituksissa. Nämä vapaaehtoiset naiset perustivat aseistamattoman maanpuolustusjärjestön naisille, Lotta Svärdin. Järjestön virallinen perustaminen tapahtui 21.03.2921. Lottien nuorisojärjestö kantoi nimeä Pikkulotat. 1944 pikkulottia oli noin 52.000.
Isänmaan asialla kotirintamalla
Talvi- ja jatkosodan aikana suojeluskuntapojat ja sotilaspojat saivat osakseen monenlaisia tehtäviä. Vanhemmat pojat määrättiin puolustamaan isänmaataan ase kädessä kun taas nuoremmat pojat osallistuivat linnoitustöihin.
Kotirintamalla pojat auttoivat muun muassa lähettitoimissa, vartiointitehtävissä, ilmavalvonnassa olevien lottien muonituksessa sekä väestönsuojelussa. Kunniatehtäviin kuului kunniavartiot ja seppeleen laskeminen sankarihautajaisissa. Pojilla oli myös tärkeä osa Karjalasta evakuoitujen vastaanottokeskuksissa.
Mun isäin oli sotamies
Suojeluskuntia, joihin liittyi vanhempia koululaisia kutsuttiin poikaosastoiksi ja poikayksiköiksi. Vapaussodan jälkeen näitä kuntia alettiin kutsumaan oravakomppanioiksi.
1925 liittyineiden poikien määrä nousi suuresti, kun suojeluskunnissa päätettiin aloittaa poikaurheilu. 1928 suojeluskuntien asetuksen mukaan säädettiin: ”Suojeluskunnan jäseneksi älköön otettako nuorukaista, joka ei ole vielä seitsemäätoista vuotta täyttänyt. Kuitenkin suojeluskunta voi sopivan liikuntakasvatuksen ja harjoituksen muodossa antaa valmistavaa sotilaallista koulustusta nuorille, jotka eivät ole vielä täyttäneet seitsemäätoista vuotta. Saatakoon heitä käyttää myös lähettitehtäviin ja pienempien askareiden hoitoon, mutta älköön heitä varustettako aseilla.”
