Suomen itsenäistyttyä 6.12.1917 valtakunnan sisäinen tilanne jatkui epävakaana ja johti tammikuussa 1918 vapaussotaan, jossa Suojeluskunta toimi Suomen laillisen hallituksen armeijana. Itsenäisen Suomen puolustusvoimien tukijärjestönä toimien Suojeluskuntajärjestö toteutti yhdessä Lotta-Svärd -järjestön kanssa perustavaa laatua olevaa rauhanajan maanpuolustustyötä jonka tuloksena talvi- ja jatkosodan jälkeenkin Suomi säilyi itsenäisenä. Lotat toimivat taitoa vaativissa tehtävissä kuten ilmavalvonta-, lääkintä-, viesti-, kanttiini- ja muonitustehtävissä. Molempien järjestöjen toiminnassa oli monen ikäisiä, eri sukupolvia edustavia jäseniä, nuorista pikkulotista ja sotilaspojista aina vanhoihin vaareihin.
Sotilaallisia valmiuksia ja kuntoa lisäävät harjoitukset olivat tärkeä osa Suojeluskunnan toimintaa. Kesä- ja talviurheilulajit kuten suunnistus, hiihto ja sotilastaito loivat pohjaa selviytymiselle tositilanteessa. Sotilaan ehdottoman tärkeintä taitoa –ampumataitoa- hiottiin ampumaradalla. Harjoittelun tavoite oli selvä: vihollisen pysäyttäminen tilanteen eteen tullessa.
Syksyllä 1939 Suomi joutui mukaan talvisotaan olematta siihen valmis tai varustautunut. Vakinaisessa palveluksessa olleet ja suojeluskuntalaiset olivat asiallisesti varustettuja, sillä useimmilla oli käytössään sarkapuku m -27, omat aseet ja kenttävarusteet. Puutteellisen taisteluvälineistön tärkeimmäksi muodostui kohtuullisen hyvä kivääriaseistus. Kun varsinkin suojeluskuntalaisilla oli harjoittelun ansiosta varsin hyvä ampumataito, saatiin vihollisen massahyökkäykset pysäytettyä. Talvisodasta selvittiin itsenäisenä, vaikka Karjalan menetys aiheutti melkoisesti katkeruutta kun 400 000 evakkoa joutui jättämään kotinsa.
Välirauhan aikana korjattiin niitä puutteita, joita talvisodassa oli tullut eteen. Varusteita ja aseita hankittiin mistä saatiin, mielessä mahdollisuus saada takaisin vääryydellä menetetyt alueet. Kun sitten tuli mahdollisuus Saksan hyökättyä itään, niin lähdettiin yksimielisinä hakemaan hyvitystä. Suojeluskuntalaiset olivat sijoitettuna vakinaisen armeijan joukkoihin ja he antoivat tehokkaan lisän armeijan iskuvoimalle. Talvisodan suurten uhrausten ja sotaponnistusten antamien kokemusten pohjalta annettiin uusi asetus suojeluskuntajärjestöstä. Vuosina 1940-41 kuului Suojeluskuntaan 127 000 jäsentä.
Asemasodan aikana Suojeluskunnilla oli tärkeitä tehtäviä kotirintaman turvallisuuden takaajina. Suojeluskuntien harjoittelu jatkui entiseen malliin ja nyt kokemuksia käytettiin hyödyksi. Kesällä 1944 Stalin päätti lopullisesti vallata Suomen ja keskitti parhaat valioarmeijansa Kannakselle. Suomalaiset onnistuivat kuitenkin saavuttamaan torjuntavoiton Talin-Ihantalan ja Ilomantsin taisteluissa. Suomi säilytti itsenäisyytensä, mutta joutui Liittoutuneiden valvontakomission valvontaan. Syksyllä 1944 tuli määräys neuvostoliittolaisten vihaamien Suojeluskuntien lopettamisesta. Samalla lottajärjestö jouduttiin lopettamaan. Tähän liittyi asekätkentä, joka toteutettiin armeijan ja suojeluskuntalaisten yhteistyönä. Suojeluskuntia lopetettaessa 23.11.1944 kuului Lotta Svärd -järjestöön 232 000 lottaa ja lisäksi lottatyttöjä 52 000. Sotilaspoikia oli 70 000.
Suojeluskuntien lopettamiseen liittyi Suomen mittasuhteissa valtava Suojeluskuntien omaisuuden pelastaminen ja siirtäminen Suojeluskuntien hyväksymien yhteisöjen omistukseen. Kaikki tapahtui yhden vuorokauden aikana. Entiset suojeluskuntalaiset ja lotat jatkoivat työtään erilaisissa yhteisöissä pyrkien edistämään maanpuolustusta matalalla profiililla. Vasta viimeisten 20 vuoden aikana on perinnetyö saanut sille kuuluvaa arvostusta.
Katsauksen on laatinut: museonhoitaja Ilpo Nurmi