Talvisodan sotilas lumipuvussa. Kuva on museon kokoelmista.Syksyllä 1939 Suomi joutui mukaan talvisotaan olematta siihen valmis tai varustautunut. Vakinaisessa palveluksessa olleet ja suojeluskuntalaiset olivat asiallisesti varustettuja: useimmilla sarkapuku m -27, omat aseet ja kenttävarusteet. Sodan syttyessä ja varsinaisen kenttäarmeijan astuttua palvelukseen n. 30% reserviläisistä joutui lähtemään malli ”Kajanderissa”, millä tarkoitettiin siviilivarusteita lisättynä armeijan jakamilla vyöllä ja kokardilla. Ase tietenkin saatiin armeijalta, yleensä kivääri mallia 1891, mikä olikin talvisodan yleisin ase.
Sotilaan varusteisiin kuului reppu ja puukko sekä ruokailuvälineet, pakki ja lusikkahaarukkayhdistelmä. Yöpymistä varten oli vähintään päällystakki, mantteli tai turkki sekä useilla huopa. Talvisodan kylmissä olosuhteissa kunnon alusvaatteet, villapaidat, -sukat ja -käsineet olivat lähes kaikki kotoa mukaan otettuja. Sodan aikana kotirintamalta lähetetyt lämpimät varusteet lisäsivät huomattavasti armeijan taistelukelpoisuutta.
Puutteellisen taisteluvälineistön tärkeimmäksi muodostui kohtuullisen hyvä kivääriaseistus. Kun varsinkin suojeluskuntalaisilla oli harjoittelun ansiosta varsin hyvä ampumataito, saatiin vihollisen massahyökkäykset pysäytettyä. Armeijalla oli rajoitetusti Suomi-konepistooleita, joita jaettiin pääasiassa erikoisjoukoille ja erikoistehtäviin kuten Suomussalmen-Raatteen alueelle yöllä hiihtäneille tehopartioille. Konekivääreitä ja pikakivääreitä oli sodan alussa vähän, mutta sodan kuluessa saadusta sotasaaliista saatiin ratkaiseva apu. Konekiväärit olivat Maxim-mallisia ja pikakiväärit aluksi Lahti-Saloranta-mallisia, jotka olivat kylmissä olosuhteissa häiriöherkkiä, sekä myöhemmin sotasaaliiksi saatuja Emma-pikakivääreitä, jotka osoittautuivat toimintavarmoiksi myös talviolosuhteissa.
Panssaritorjuntamiehet odottavat vihollisen panssarivaunun hyökkäystä panssarinyrkein varustautuneina. Kuva on museon kokoelmista ja otettu torjuntataistelunäyttelyn avajaisten yhteydessä vuonna 2004.
Panssarintorjunta-aseistus oli varsin puutteellista ja molotovin coctailit sekä koivu-halot yhdessä miesten henkilökohtaisen urheuden kanssa näyttelivät torjunnassa pääosaa. 20 mm ”Norsupyssy” olisi ollut vielä talvisodan panssareita vastaan tehokas ase, mutta niitä oli valmiina vain kaksi kappaletta. Talvisodan jälkeen niitä valmistettiin sadoittain ja jatkosodan alussa etenemisvaiheessa ne tarkkoina aseina tekivät selvää vastustajan bunkkereista ampuneista konekivääreistä ja piiskatykeistä. Jatkosotaan lähdettiin muutenkin paremmin varustautuneina. Välirauhan aika 1940-41 käytettiin varustautumiseen, ja sotilaat olivat paremmissa varustessa kuin talvisodassa. Esimerkkinä mainittakoon torjuntataisteluissa kesällä 1944 käytetyt panssarinyrkit, jotka korvasivat esimerkiksi aikaisemmin käytetyn panssarintorjuntakiväärin.
Katsauksen on laatinut: museonhoitaja Ilpo Nurmi